Pääsin viettämään pitkän heinäkuisen viikonlopun Kuusamossa luonnon ääressä. Ja mitä kävi, no rakastuin tietenkin! Niin luontoon, tunnelmaan, kuin ihmisiin ympärilläni. Ensimmäinen kokemus pohjoisesta suomesta jätti hurmaavan jälkensä minuun, eikä visiittini varmastikaan jää tähän. Tässä tekstissä kirjoitan siitä, mitä ensikertalaisen kannattaa huomioida Kuusamon reissullaan ja miten sykähdyttävän luontoelämyksen pohjoinen minulle tarjosi. Joten, jos et vielä ole buukannut reissuasi Kuusamoon, tulet vakavasti harkitsemaan sitä tekstin lukemisen jälkeen…
Huikeimmat elämykset tämä maisema-fiilistelijä sai tietenkin vaarojen huipuilta, mutta myös lumoavien koskien voimakkaista kuohuista. Porojen hölmönlainen haahuilu ja itsepäinen olemus oli ainakin tällaiselle turistille huvittava näky. Jylhät, mutta vakaana seisovat väkkärä kelopuut soiden keskellä hallitsivat maisemaa matkakohteemme ympärillä. Pohjoisen luonto näyttäytyi etelän asukille kaikenkaikkiaan vakaampana ja jotenkin rauhallisempana, ylväänä verrattuna Etelä-Suomen sekametsiin.
Matkustus ja lepopäivä
Matkustamiseen Pirkanmaalta Kuusamoon sai kulumaan yhden päivän, n.10h (n.700km) muutamien pysähdyksien ja taukojen kanssa. Ensimmäisen kokonaisen päivän kohteessa päätimmekin viettää majapaikassamme Kitkajärven rannalla, mökistä, puitteista ja isäntäpariskuntamme vieraanvaraisuudesta nauttien. Sattuipa suomen kesä tarjoamaan myös parasta säätään, joten yhden päivän sai hienosti kulutettua uiden, syöden, laiturilla makoillen, soudellen ja muiden leppoisten mökkipuuhien parissa.

Vuorokauden mukaan elävää kaunista maisemaa olisi helposti voinut tuijottaa monta päivää.
Rukatunturi
Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan n.20 km päässä sijaitsevaan Rukan kylään ja rinteisiin. Vaikka aurinko lämmitti kirkkaalta taivaalta +27 asteen arvoisesti, pystyin helposti kuvittelemaan Rukan kylän kadut ja rinteet sille tyypillisemmassa talviasussa. Vaikka turisteja riitti nytkin värittämään katuja ja jonottamaan rinteiden näköalapaikalle vievään hiihtohissiin, herää koko kylä eloon talven sesonkikautetaan varmasti eri tavalla. Minulle Rukan näkeminen kesälookissa sopi oikein hyvin, sillä laskettelu tai muut talvilajit ei ole minun juttuni (ainakaan vielä).

Näkymä Rukan kylään hiihtohissin kyydistä
Hiihtohissillä nousimme Rukan huipulle, josta avautui varsinainen vaarojen maisema ensimmäistä kertaa. Muistutus siitä, että missä päin suomea sitä nyt oikein ollaan. Horisonttiin piirtyvästä vaihtelevien tuntureiden ja vaarojen siluetista ei voinut erehtyä. Huipulta pääsi kokeilemaan rinteiden laskun hurmaa kesäkäyttöön tarkoitetun kelkkaradan kyydissä. Metallinen rinteeseen koverrettu kouru, pieni kelkka jonka kyytiin juuri mahtuu istumaan ja sitten painovoima hoitaa loput. Hauska tapa saada pieni kosketus lasketteluun keskellä kesäpäivää.
Valtavaaran huiputus
Rukan kylästä siirryimme vieressä sijaitsevan Valtavaaran juurelle. Edessä olisi noin 6km reitti, joka johtaa Valtavaaran huipun yli (492m) kiertäen takaisin lähtöpisteelle. Sopivan mittainen iltapäiväretki siis. Lähdimme heti aluksi pois varsinaiselta reitiltä (innostuksissamme) kipuamaan suoraan huippua kohti lumikenkäreittiä pitkin. Nousu alkoikin heti tiukasti ja metsikön ollessa tiheämpää kuin leveämmällä polulla, saimme autenttisen kokemuksen pohjoisen itiköistä, paarmoista ja mäkäräisistä. Ötökkähyökkäys esti turhat pysähtelyt, vaikka rinteen kipuaminen saikin puuskuttamaan +27 asteen paahteisella etelärinteellä. Päädyimme kuitenkin varsinaiselle pääpolulle ja ötökkä ongelma kaikkosi pienen tuulenvireen myötä.
Vaaran huipulle tuli noustua yllättävän äkkiä. Olin mielessäni varautunut tiukempaan reittiin ja pitemmältä tuntuvaan matkaan. Huipulle pääsy avasi mahtavat maisemat jokaiseen ilmansuuntaan niin kauas kuin jaksoi katsoa. Täysin selkeä taivas mahdollisti silmän lepuuttamisen kaukaisessa horisontissa. Valtavaaran huipulla sijaitsee vanha palovartijan maja joka kutkuttaa mielikuvitusta synnyttämään tarinoita palovartijan päivistä ylhäisessä yksinäisyydessä vaaran huipulla. Maisemien ihailuun olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän. Matka jatkui kuitenkin vaaran toista reunaa pitkin alas päin, selvästi kosteammassa maastossa. Kulku oli kuitenkin helppoa leveähköllä polulla ja kosteikkojen yli rakennetuilla pitkospuilla. Alamäkeen meno oli joutuisaa ja näkymät vaaran huipulta saivat mielen ja kropan energiseksi. Parkkipaikalle saavuttiin huikeat maisemat lähtemättömästi mieleen piirtyneenä.

Palovartijan maja valtavaaran huipulla
Vinkit Kuusamoon osa 1
Jos matkustukseen kuluu pitkä aika (kuten meillä 10h), jätä seuraava päivä palautumiseen ja rauhalliseen luonnon hämmästelyyn.
Rukan kylä ja tunturin huipulla käyminen ovat ensikertalaiselle Kuusamon kävijälle must see
Valtavaaran huiputus ja reitin kulkeminen onnistuu muutamassa tunnissa. Pääset suoraan Kuusamolaisen luonnon ytimeen ja maisemat huipulta ovat pysäyttävät.
Päiväretkien varustuksessa ei tarvitse huomioida ihmeitä, mukavat keliin sopivat vaatteet, maastoon ja jalkaan sopivat kengät, vesipullot ja pientä evästä.
Mikäli haluaa yrittää vältellä ötököitä, niin on hyvä olla mukana joko pitkähihaiset ja -lahkeisen vaatteet tai jokin ötökkäkarkotus-aine.
Peruskuntoinen ja liikuntakykyinen pääsee poluilla kulkemaan hyvin, mutta on syytä huomioida että nousuja ja laskuja kertyy vaarojen rinteillä paljon.
Seuraavassa osassa kerron ensikertalaisen kokemukset ja vinkit pienen karhunkierroksen varrelta!
Kaikki oikeudet kuviin pidätetään. Mikäli haluat käyttää kuvia, ota yhteyttä kaipio.heli@gmail.com
Comments