✨Tämän kysymyksen muistan esittäneeni nuorena, ehkä noin 12 vuoden ikäisenä, Enpä olisi silloin arvannut, että tuo kysymys on sellainen, mitä tulen pohtimaan yli 20 vuotta myöhemmin blogitekstissäni. Tuo kysymys on pyörinyt enemmän ja vähemmän mielessäni nuoruuden ja tähän astisen aikuisuuden ja jollain tavalla jopa häpesin historiassani sitä, että "miksi pitää näin isoja pohtia".
✨Nykyään ymmärrän, että olen ollutkin ydinkysymyksen äärellä jo nuorena, sellaisen mihin kaikki tavalla tai toisella hakevat vastausta, joko tiedostaen tai tiedotamattaan. Tietysti tuo kysymys on ollut aivan liian suuri pienen ihmisen ratkaistavaksi ja elämänkäänteen ovat tuoneet siihen kysymykseen lisää painoa, raskasta tunnetta ja taakkaa. Olenkin potenut eksistentiaalista kriisiä usean kerran elämäni aikana. Nyttemmin tajuan, että sekin on ollut ydin kysymyksen ääressä olemista!
Miten tämä kysymys tai eksistentiaalinen kriisi on ollut nähtävissä... Muutama esimerkki (näitä olisi enemmänkin, mutta tässä pari)
1️⃣ ERILLISYYS. Olen kokenut erillisyyden tunnetta ja irrallisuutta. Ikäänkuin minä olisin vääränlainen suhteessa muihin ja ympäristööni. Että minä olisin se maailman poikkkeus ihminen, kuka ei nyt omaa virheellisyyttään sopisi joukkoon tai siihen tapaan elää, mitä omassa ympäristössä eletään.
2️⃣ ITSEN KEHITTÄMINEN. Vimmatusti. Kun tajusin, että se mitä olen tottunut kasvuympäristössäni näkemään, ei tuo onnea ja tyytyväisyyttä, lähdin etsimään vastauksia muualta. Halusin rikkoa sitä kuplaa, jossa elin, jossa minulle oli annettu valmis muotti ja malli mihin sopeutua. Oli ihanaa huomata, että siinä ei ole kaikki. Viimeisen 15 vuoden aikana on avautunut pääsy loputtoman määrään tietoa ja eläviä esimerkkejä, käytännön kokemusta somen ja verkon välityksellä. Ja käytännön ohjauksessa, eri opettajien, mentoreiden ja valmentajien kanssa.
Kun alan muistelemaan matkaa, mitä kaikkea olen tehnyt tai käynyt läpi, niin huh huh. On tosi ok sanoa itselleen KIITOS siitä työstä ja matkasta, minkä on tähän asti jo käynyt. Ja mitä vielä edessä! Ja sinulla siellä, on omanlaisesi matka ja olen varma, että olet tehnyt paljon töistä sen eteen! Ole ylpeä itsestäsi!
No mitä sitten olen oppinut, mistä tässä kaikessa on kyse tämän hetkisen ymmärrykseni valossa...
Siitä että..... TULEMME OMAKSI ITSEKSEMME.
Jep. Emme käy läpi vain yhtä syntymää (syntyessämme ihmiskehoon) vaan monta syntymää elämän eri vaiheissa. Ja jokainen niistä kuorii pois turhia kerroksia ympäriltämme, kohti sitä ydintä, joka oikeasti olemme. Hommaan kuuluu kipu, mutta kipua käsitellessämme vahvistumme. Jotta seuraava kerros tuo meitä taas lähemmäksi itseämme.
💛Joten, ei mitään huolta jos koet erillisyyttä tai olet vimmaisessa itsen kehittämisen vaiheessa (jossa tuntuu, että koskaan ei tule valmista). Olet tekemässä huikeaa kasvumatkaa, kohti omaa itseäsi ja todellista ydintäsi. Tämän lisäksi, olet hyvin todennäköisesti katkomassa sukupolvien taakkasiirtymiä, joten muista antaa itsellesi respectiä työstä mitä teet, vaikka se ei olisi näillä nykyihmisen keksimillä mittareilla mitattavissa olevaa, se on äärettömän arvokasta.
🪬Kun luot elämääsi sellaiseksi, että pääset työskentelemään päälläsi olevien kuorien ja kerroksien purkamiseksi, teet työtä joka vaikuttaa syvällä tasolla yksilöä laajemmasti. Tekemälläsi työllä, tulet vaikuttamaan kollektiivisesti yli perinteisen aika käsityksen, menneisyyteesi ja tulevaisuuteesi, niin omalla kohdallasi kuin useidenkin sukupolvien päähän.
Pystyt kyllä,
-Heli
P.S. Jos olet pohtinut tämän kaltaisia kysymyksiä ja työelämäsi ei tällä hetkellä tuo sinulle merkityksellisyyttä, hyvinvointia ja menestystä, voi olla juuri oikea aika tehdä muutoksia. Rakastan pohtia ja keskustella merkityksellisestä työelämästä, joten voit laittaa minulle viestiä instagramissa @pystytkylla jos haluat keskustella näistä aiheista!
Comments