Varhaiskasvatustyöstä on puhuttu paljon erityisesti viime aikoina. Lähestymistapoja on monia. Opettajien mitoitusta suhteessa hoitajiin lisätään, työntekijäpula kohisuttaa kun opiskelijat eivät hakeudu alalle. Koulutuksen käyneet ja työelämään päätyneet vaihtavat alaa nopeasti, työkyky ei säily, vaan työkyvyttömyys ja sairaspoissaolot lisääntyvät. Kermana kakun päällä on raadolliset tarinat päiväkodeista ympäri maata. Työntekijät kertovat arjen karuja tilanteita, joissa päivähoidossa toimitaan kuin lapsilähtöisyydestä ei olisi kuultu koskaan. Yksityiset voittoa tavoittelevat firmat ovat tulleet päivähoitoon tekemään bisnestä ja ymmärrettävästi tämä aiheuttaa ongelmia useassa asiassa. Naurettavasta palkkauksesta puhumattakaan. Ei ole ihme, että ongelmat seuraavat toinen toistaan ja lopputuloksena on alan miinusmerkkinen arvostus ja työntekijöiden kato alalta.
Negatiivinen kehä
Olen työskennellyt päiväkodeissa kuuden vuoden ajan lastentarhanopettajana ja nyttemmin uudella nimikkeellä varhaiskasvatuksen opettajana. Verrattain lyhyen työurani aikana olen nähnyt ja pistänyt merkille monta asiaa työn heikkoon arvostamiseen liittyen. Valitettavasti voin todeta ymmärtäväni alanvaihtajia, loppuunpalaneita, uupuneita ja asiattomia työoloja tai kohtelua saaneita kollegoita.
Työ vie suuren osan ajastamme. On oman hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä, että koet saavasi tehdä työpaikalla työtäsi omien arvojesi mukaisesti, monella tavalla terveessä ja hyvinvoivassa ympäristössä. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden arvostuksen puute heijastaa pahoinvointia ja negatiivisia työn ympärille.
Näkökulmia hyvään ja pahaan
Olen työurani aikana tehnyt työtä useissa eri päiväkodeissa, kuten alalle tyypilliseen pätkätyöhön kuuluu. Kuluttavuudessaankin tämä on mahdollistanut monien kokemusten kerryttämisen ja näköalan kasvattamisen melkoisen laajaksi. Olen ollut osana kymmenissä työyhteisöissä, nähnyt kymmeniä eri lapsiryhmiä, satoja lapsia ja satoja vanhempia. Paljon näkökulmia, lähestymistapoja, asenteita, työtapoja, pinttyneitä ja moderneja sellaisia. Erilaisia tapoja johtaa, olla alaisena, kestää työpaineita tai olla kestämättä. Olen kohdannut työni todellista arvostamista sekä vähättelyä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Lasten vanhempien osalta, moniammatillisten tiimien sisällä, työnantajien taholta sekä omasta lähipiiristäni. Melkoisessa hyvän ja huonon ristiriidassa joutuvat opettajat siis tekemään työtään varhaiskasvatuksessa.
Parhaimmillaan varhaiskasvatustyö tarjoaa huikean näköalapaikan ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskuntaan laajemmaltikin. Näin sen itse koen. En voi siis olla hämmentymättä kun koen tai näen arvostuksen puutetta työtämme kohtaan. Väitän, että alan työntekijät tekevät sitä myös itse. Väitän, että työnantajat syyllistyvät työntekijöiden työpanoksen heikkoon arvostamiseen.
Arvosta itse työtäsi ensin
Varhaiskasvatuksessa tehtävästä tärkeästä työstä on pidettävä meteliä. On kerrottava mitä päivähoidossa oikeasti tehdään, kuinka tarkkaan ja suunnitellusti opettajat vetävät toimintaa mahdollisimman laadukas työ mielessään. On tunnustettava epäkohdat henkilöstön mitoituksessa, lapsiryhmien liian suuressa koossa. Asioista on pidettävä ääntä, niin työntekijöiden kuin työnantajienkin puolesta. Koen, että velvollisuutemme varhaiskasvatuksen työntekijöinä, suorittavalla tasolla tai johtoportaassa, on tehdä työtämme näkyväksi moneen suuntaan ja poistaa leimoja, yleistyksiä, harhakäsityksiä niin positiivissa kuin negatiivissa asioissa.
Jos varhaiskasvatustyöstä halutaan saada arvostettua, on työstä tehtävä joka saralla läpinäkyvää ja perusteltua. On myös tuotava vahvemmin esiin tarvetta keskittyä työhyvinvointiin pitkällä tähtäimelle. Työntekijöiden oikeuksia on noudatettava ja hyvinvointiin paneuduttava yhtälailla kuin muillakin aloilla. Työn johtamiselta saa vaatia samaa, kuin muillakin aloilla. Uskon, että huonoa leimaa alallemme aiheuttaa myös työtapojen, ammattikulttuurin ja hierarkian vanhanaikaisuuden leima, joka vielä monessa päiväkodissa on vallalla. Työkäytänteitä, työn tekemisen kulttuuria ja työyhteisön toimintaa saa ja pitää päivittää viimeisimpään osaamiseen ja tietotaitoon perustuen.

kuvat Pixabay
Arvostus alkaa teoista
Mikäli alalle halutaan arvostusta, lisää hakijoita ja nuorta työvoimaa, on päivitettävä työn käytänteet ja kulttuuri sellaiseksi, että se vastaa nykyajan työntekijän tarpeita. Työnantajan on mahdollistettava edellytykset laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiselle, hyvinvoivalle työyhteisölle ja työssäjaksavalle työnimua kokevalle työntekijälle. Oman työn joustava muokkaaminen tulisi mahdollistaa muuttuvia elämäntilanteita palvelevaksi ja työntekijän voimavaroja säästäväksi. Työnantajien on arvostettava työntekijöitään ja kerrottava sitä ääneen työntekijöille itselleen ja alan ulkopuolelle. Jokaisen varhaiskasvatuksen työntekijän tehtävä on tietää työnsä, koulutuksensa ja työkokemuksensa arvo ja vaatia parhaita edellytyksiä yhteiskunnallisesti merkittävän työn toteuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuvat Pixabay
Pystyt kyllä.
Comments