Veikö downshiftaus ulos työelämästä?

Muistatteko kun downshiftaus tuli trendiksi Suomessa? Kuten monissa ilmiöissä, ne tuntuvat toistuvan tietyin syklein ja downhiftauksesta on ilmeisesti puhuttu jossain määrin jo 90-luvulla. Me milleniaalit ja y-sukupolvi havaitsimme tämän ilmiön noin 2016-2019 vuosina. Missä sinä olit tuolloin?

Vuonna 2019 olin hyvää vauhtia kuluttamassa itseäni loppuun työelämässä, aivan liian suurilla odotuksilla suhteessa itseeni ja aivan liian pienillä työkaluilla ja tuella työssäjaksamiseeni nähden. Samoihin aikoihin kiinnostuin (ja moni muukin ikätoveri) selfhelpistä ja itsensäkehittämisen business alkoi nousta vauhdilla. Oman teoriani mukaan pohja selfhelpin suosiolle oli luotu kuluttavalla työelämällä, tunnepuheen ja -taitojen vähyydellä (vanhempalle eivät tienneet näistä juuri mitään, eikä kouluissa opetettu) ja suorittamisen ja saavutusten ihailulla.

Asenteissa korostettiin yksin pärjäämistä (jep, tämä on kansantauti ollut suomalaisilla aina) ja sitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Kirjat ja luennot ja myöhemmin kurssit kertoivat toinen toisensa perään vinkkejä, millä korjata kurssia, kun ahdistus kasvoi, epämääräiset huolet vaivasi ja kehonkin reagoi monella tavalla. Huom, kehollisuus on tullut skeneen isommin vasta myöhemmin.

Palataan itsensä loppuun polttavaan minään, noin vuoteen 2019. Monien syiden johdosta ja epäonnesta (mutta myös totaalisen taitamattomista pomoista ja vastuuhenkilöistä johtuen) päätin irtisanoutua työstäni varhaiskasvatuksen opettajana. Päätös tuntui hurjalta, mutta kokemus oli se, että jos en hyppää niin hukun laivan mukana. Kokemuksessani oli jo yhdenlainen "itsensä pelastaminen" erilaisesta tilanteesta, joten ajattelin että kyllä pystyn siihen nytkin. Tavalla tai toisella, en tiennyt vielä miten, mutta pystyn.

Perustelin itselleni tuota totaalista työelämästä pois hyppäämistä (olin työkyvytön, en tiennyt miten tarinani työelämässä tulisi jatkumaan) sillä, että nyt räjäytetään tämä työntekemisen kulttuuri ihan kunnolla. Nyt downshiftataan omalla tavalla. En halunnut lopettaa työntekoa, vaan minulla oli halu tehdä työtä ja olla toimelias, tavalla joka tukee jaksamistani ja on pitkäkestoista.

Kuva: ChatGPT

Samaan aikaan alkoi ilmestyä tietoisuuteeni ensimmäisiä suomalaisia diginomadeja. Some tarjosi tähän tarkkailupaikan, sillä esim Instagram yleistyi valtavirtaan noin 2018 ja vaikuttajakulttuuri alkoi nousta voimakkaasti. Yhtäkkiä tajuttiin, että työtä voi tehdä läppärillä ja vaikka toisella puolella maailmaa ja nämä olivat "ihan tavallisia ihmisiä" ketkä olivat muotoilleet itselleen uudenlaisen, unelmien työelämän. Se jos mikä alkoi houkuttaa. Eritoten vapaus paikasta ja lähestulkoon myös ajasta.

Korona aika alkoi antaa signaaleja siitä, että itse asiassa "uudenlainen" tapa tehdä työtä pois työpaikoilta, konttoreilta olisi tätä päivää ja tulevaisuutta. Työelämä oli isossa murroksessa, suorastaan valtavassa. Nekin ketkä eivät halunneet, joutuivat opettelemaan uusia tapoja tehdä työtä. Digiloikka oli otettava ja ihmisten eristäydyttävä ruutujen taaksen.

Tuo korona aika satoi selfhelp-skenen laariin. Ihmisiä ei ole tehty irrotettavaksi laumasta ja ruutujen kautta toimivaksi, ei vaikka kuinka haluaisi olla downshiftaaja. Se ei silti sovi kaikille, vaikka kaipaisi valtaa oman työn hallitsemiseen ja ajankäyttöön.

Elämme nyt 2026 uudenlaista buumia, jossa kaipuu yhteyteen on suuri ja ihmiset hakeutuvat takaisin yhteisöihin. Työyhteisö on iso osa aikuisen työelämässä olevan ihmisen arkea, vaikka siellä kaikki ei olisikaan mieluista ja aina mukavaa. Silti työn on oltava sopivaa juuri itselle. Vastoin omia vahvuuksia ja taipumuksia, ei kenenkään soisi toimivan kuin tilapäisesti ja lyhytaikaisesti, jos sitäkään.

Onko kuitenkin käynyt niin, että buumi irrottautua perinteisestä työelämästä, ottaa päätösvalta (ja vastuu) omiin käsiin omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, on saattanut kääntyä vahingossa päälaelleen, tuoden mukanaan ei toivottuja seurauksia? Ymmärrettiinkö mitä yksinpärjäämisen kulttuuri ja selfhelp busineksen kultakausi, yhdistettynä vaikuttajamedioiden räjähdysmäiseen kasvuun SEKÄ työelämän väistämätön murrosvaihe sai aikaan? Minulla on tunne, että on olemassa joukko niitä ihmisiä, ketkä yrittivät ratkoa sellaisia ongelmia täysin itsenäisesti ja yksin, joihin oli osallisia moni muukin taho, kuin vain yksilö.

Vaikka selfhelp ja yhteiskuntamme muuta koittaa väittää, kukaan ei ole irrallinen, toisten vaikutuksen ulkopuolella elävä individualisti, vaan elävässä yhteydessä toisiimme, kulttuuriin, odotuksiin, paineisiin, toiveisiin ja yhteiskunnan normeihin, säädöksiin ja linjauksiin.

Downshiftasinko siis itseni kokonaan ulos työelämästä? Tavallaan. Jonkinlaisen re-boottauksen kävin tekemässä ja vakaampaa pohjaa työhyvinvoille halusin lähteä rakentamaan yrittäjyyden kautta. Kiitos sen, olen rakentanut työssäjaksamiseni lähes täysin takaisin ja en usko että olisin siihen pystynyt ilman vallan ottamista omiin näppeihini. Hintalappu kuitenkin tuolla valinnalla on ollut ja välillä mietin, että kuka olisi ollut maksaja, jos olisin pysynyt systeemin sisällä, uupuneena palkkatyössä? Toisaalta, minulla ei ollut varaa jäädä odottamaan sen selviämistä, sillä panoksena oli oma terveyteni.

-Heli

p.s. Selfhelp ja some avasi aikanaan näkökulmiani ja ajatteluani hurjasti (olen kotoisin maaseudun ja pieneltä paikkakunnalta). Vaikka kaikki ilmiöt eivät olekaan tänä päivänä pelkästään hyviä, niin selfhelp-scenelle ja somelle (ja ensimmäisille minun seuraamille vaikuttajille) olen kiitollinen siitä mitä mahdollisuuksia ne aikanaan minulle avasi.

(Kansikuva: Vilma Vitikka. Vuosiluvut ovat ChatGPT:n arvioita ja oman muistin varaisia)

Muistatko sinä nämä ajat? Miltä trendit ja vaiheet näyttäytyi ja millaisia valintoja teit? Olisi hauska kuulla löytyykö samaistujia tai vaikka täysin eri tavalla nämä ajat kokeneita ja minka sukupolven edustajia? Kommentoi alle tai lähetä viesti Instagramissa @helikaipio

Kuva: Vilma Vitikka