Oletko tullut miettineeksi otsikon kysymystä hiljaa itseksesi, tai oletko esittänyt kysymyksen jollekin? Arkisissa kiireissä on niin helppo hukkua tekemiseen tekemisen perään, että oikeastaan ei ehdi kuulemaan muita tai sen paremmin itseäänkään. Vuorovaikutuksen väliin kiilaa entistä useimmin joku ulkopuolinen keskeytys, kuten kännykät ja muut laitteet. Usein myös oman ajatuksen poukkoilu ja häiriöherkkyys keskeyttää huomion pois vuorovaikutuksesta toisen ihmisen kanssa. Vaikka paljon parjataan puhelimien osuutta häiriöiden tekijänä, väitän, että kysymys on loppupeleissä oman tarkkaavaisuuden hallinnasta ja priorisoinnista.
Läsnäoloa häiritsevät tekijät
On fakta, että joka toimintaan livahtaneet älylaitteet saavat ajatuksemme toimimaan katkonaisesti ja keskittymiskykymme pomppimaan. Lopulta ne vaikuttavat vuorovaikutukseemme toisen ihmisen kanssa ja läsnäoloomme negatiivisesti, mikäli annamme sen tapahtua. Tietoa näistäkin asioista on jo valtavasti ja kaikkien saatavilla. Ketään ei enää yllätä tutkimustieto, että nykyajan niin lasten kuin aikuistenkin keskittymiskyky on koetuksella ja heikkenee älylaitteiden vaikutuksesta.
Laitteet ovat osatekijöinä siinä, että läsnäoleva vuorovaikutus on harvinaista. Vain henkilö, joka on tilanteessa läsnä, pystyy kuulemaan mitä vuorovaikutuksen vastapuolelle oikeasti kuuluu. Myös stressi, kiire ja muut murheet vaikeuttavat läsnäolon hetkeä, vaikka ihan pientäkin.
Miksi vaivautua kysymään?
”Mitä sulle oikeasti kuuluu?” on harvoin esitetty kysymys läsnäolon kanssa. Tällaisen kysysmyksen esittävä mahdollistaa toiselle kuulluksi tulemisen, kokonaisena nähdyksi tulemisen ja hyväksymisen tunteen. Samalla hän mahdollistaa vastaajalle itselleen etäisyyden saamisen omiin ajatuksiin ja tunteisiin ja niiden tarkastelun pienen välimatkan kautta.
No miksi ihmeessä sitten kysyä toiselta tällainen kysymys, joka todennäköisesti vaati hieman erilaista ajattelua ja orientoitumista itseltä, ainakin alkuun jos ei ole tottunut tällaisia kysymään. Kaiken sen takia, mitä edellisessä kappaleessa kerrotaan. Kuvittele itsellesi tilanne, jossa jotain ihmistä kiinnostaa IHAN OIKEASTI juuri sinun kuulumiset ja tämä ihminen on valmis antamaan ajastaan hetken VAIN SINULLE. Aikamoisen arvokkaita tunteita pystyy välittämään näin pienen, mutta vaikutukseltaan suuren kysymyksen avulla.
Voit miettiä, onko sinun elämässäsi ihmisiä, jotka esittävät sinulle tämän kysymyksen aina toisinaan. Jos et löydä yhtään ihmistä, on ehkä aika miettiä miten saisi lisättyä omaan elämäänsä ihmisiä, jotka uskaltavat välittää. Mutta vielä tärkeämpää, kuin ulkopuolisten ihmisten kysely ja kuuntelu, on se, että kuulet itse itseäsi.
Oman itsen kuuntelusta lisää seuraavassa kirjoituksessa…
Onko sinulta joku kysynyt, mitä sinulle kuuluu oikeasti? Oletko sinä esittänyt tämän kysymyksen jollekin? Voisitko esittää sen vielä tänään?
Mitä sulle kuuluu just nyt? Oikeesti?
Pystyt kyllä.
Artikkelikuva: Pixabay.
Comments