Miten helppo onkaan sivuuttaa omien tunteiden havainnointi ja niiden viestien kuuntelu? Asia tuli mieleeni näin syksyn uusien tuulien edessä. Eiköhän jokaiselle meistä syksy tuo jonkin muutoksen, työn aloittamisen tai loman lopettamisen, harrastuksen aloittamisen, koulun käynnin, elämäntapa muutoksen, remontin, muuton tms. Keskityt selviytymään hyvin uusista tai miksei vanhoistakin haasteista,tsemppaamaan, oppimaan, etenemään, ja välttämään virheitä. Silloin huomaamatta tulee sivuutettua omat tunteet, voimavarat ja fokus siitä, mitä itselle kuuluu. On siis kyse suorittamisesta ja itsensä hukkaamisesta siihen.
Tekninen osuus
Suorittaminen on teknisesti helppo homma siinä harjaatuneelle tyypille. Nykyajan velvoitteet vaativatkin mielestäni jossain määrin suorittavaa asennetta, jos pyrit ”pysymään muiden mukana” tai jopa kirimään elämässä suunnitelmallisesti eteenpäin tavoitteita saavuttaen. On oltava suunnitelma ja alettava järjestelmällisesti sitä suorittaa niin tulokset ovat taattuja. Vai ovatko? Aikaisemmassa kirjoituksessa haastoin miettimään, kenen tavoitteita toteutat? Väitän, että onnellisuus ainakin pysyy tällä taktiikalla kaukana.
Psyykkinen puoli
Psyykkinen puoli suorittamisessa onkin sitten se raskaampi. Oma jaksaminen jää kaiken hyvin suoriutumisen jalkoihin. On inhimillistä haluta onnistua, tavoitella miellyttäviä asioita, haluta lisää sekä kehittyä. Raja tavoitteellisesta tekemisestä psyykkeelle haitalliseen suorittamiseen on tuskallisen hämärä. Onkin siis tyypillistä suorittamiseen taipuvaiselle henkilölle keinutella iloisen tekemisen ja hampaat irvessä pakertamisen rajamailla.
Juuret suorittamisessa ovat usein omasssa perhekulttuurissa ja sukupolvissa asti. Tämä tieto helpottaa suorittamisen kanssa tuskailevaa. Varsinkin kun tuntuu, ettei tavoistaan pääse helposti eroon, vaikka jo alkaisi tiedostamaan haitallista toimintaansa ja muuttamaan sitä.
Tästä tunnistat suorittamisen
Ilo ja hauskuus tekemisestä katoaa
Siirrät omia tarpeitasi tekemättömien tehtävien takia (lepo, syöminen, juominen, vessatauot)
Ärsyynnyt jos joku keskeyttää tekemisesi
Mielestäsi muut ovat vain tielläsi tavoitteesi saavuttamisessa
Eristäydyt ja blokkaat ystävät ja ympäristön ulkopuolellesi
Pohdit miksi teet sitä mitä teet, mutta silti sinun on vaikea lopettaa
Haluat enemmän, nopeammin ja koko ajan jotain lisää, tavoitteet eivät tyydytä sinua
Odotat saavasi kiitosta ulkopuoleltasi
Sinusta tuntuu, että olemassa olosi edellytys on saavuttaa jotain suurta
Niin kuin mistä tahansa tottumuksesta, myös suorittamisesta on hankala päästää irti. Ensimmäinen askel on tunnistaa haitallinen suorittaminen omasta toiminnasta. Toinen askel on suhtautua siihen lempeästi. Muuten alat suorittamaan ei-suorittamista. Niin omituiselta kuin se kuullostaakin, niin tällainen taipumus meillä suorittajilla on. Suorittamisen purkaminen vaatii lempeää ja ymmärtävää lähestymistapaa ennen kaikkea meiltä itseltämme, ei niinkään ympäristöltä. Lisää keinoja opetella suorittamisesta pois rennolla asenteella, kerron myöhemmässä kirjoituksessa.
Tunnistatko itsessäsi suorittajan? Miten se sinulla ilmenee? Huomaatko rajan tavoitteellisella tekemisellä ja suorittamisella? Onko suorittaminen vain negatiivinen asia vai onko siitä seurannut jotain hyvää?
Pystyt kyllä.
Comments